Missä on Mummon paikka ja mikä on sen palkka?

Missä on Mummon paikka ja mikä on sen palkka? Luvassa kohujuttuja!

Tänä keväänä poikkeuksellisen laajaa mediahuomiota herättänyt kampanjamme on saanut minut pohtimaan yli 60-vuotiaiden naisten paikkaa yhteiskunnassamme. Saamamme tuki ja palaute ovat olleet äärimmäisen positiivisia. Kukapa ei rakastaisi Mummoja tai haluaisi heidän työnsä jatkuvan? Kenties joku ei halua, sillä aina samaan aikaan näkyvyyden kanssa nousee myös verkkokeskusteluissa ilmiö, jossa mummojen roolia epäillään, heidän tekemisensä kyseenalaistetaan ja sitä väheksytään. Kun puhutaan huoleen verhotusti mummojen riistämisestä, tehdään samalla huomaamatta heistä sympaattisia höperöitä, jotka eivätkä ymmärrä enää omaa parastaan. Vaikka huutelut voi jättää omaan arvoonsa, saa tämä silti pohtimaan, ajattelevatko ihmiset todella ettei eläkeikäinen nainen ole enää kykenevä päättämään omista asioistaan?

Meille työskenteleviä Mummoja nk. “riistokeskustelu” sekä huvittaa että loukkaa. He kun ovat tämän yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä: vapaita päättämään omasta ajankäytöstään, omasta rahankäytöstään, omasta neulomisestaan ja vaikkapa omasta presenssistään eri medioissa. He ovat ryhtyneet Myssymummoiksi omasta tahdostaan, koska he - yllättävää kyllä - nauttivat siitä, mitä he tekevät. He pitävät neulomisesta, Mummokavereista, kahvituokioista, yhteisistä reissuista ja neulontapalkan tuomista mahdollisuuksista ylimääräiseen. Käytännössä ikävän sävyiset verkkokeskustelut tulevat kertoneeksi kirjoittajien asenteesta sitä kohtaan, mikä on vanhemmille naisille sopivaa. Hänen paikkansa olohuoneessa kiikkustuolissa yksinään ja hiljaa, ehkä sukkaa neuloen. Sen sijaan aktiivista roolia ottava, kädet puuskassa farkkutakissa poseeraava, somea valloittava ja eläkkeellä uutta uraa luova nainen, joka matkustelee ja harrastaa on jollekin vaan liikaa. On helpompi vähätellä kuin hyväksyä: Ei se varmaan mistään mitään ymmärrä, kun on niin vanhakin!

Suuri huoli on myös siitä, mitä Myssymummot saavat palkaksi? Aivan samaan tapaan kuin kiinnostaisi tietää myös naapurin palkan suuruus. Jo vuosia sitten tehty yhteinen linjaus siitä, ettei tarkkoja korvauksia julkisteta, on tehty ennen kaikkea Mummojen takia. Jos palkkio ei olisi sopiva, jäisivät tuotteet varmasti neulomatta. Mummot tekevät töitä toimeksiantona ja kaikki saavat saman korvauksen samoista tuotteista, ja sekös ärsyttää. Huolissaan sopii olla myös paitsi Mummojen palkoista myös Mummojen työn laadusta. Takana voi olla Mummolla tuhat Myssyä, mutta silti ne on kuulkaas huonosti tehty. Itse kun neuloisin paremmin vitosella ja marketista saisi samanlaisen kympillä. Kympin pipon valmistaneen työntekijän oikeuksista ei toki olla yhtään huolissaan, eikä lankojen alkuperästä sen enempää. Rumin piirre tässä keskustelussa on, että kommentoijat ovat usein juuri sellaisia ihmisiä, joille Myssymummous olisi houkutteleva vaihtoehto. Neulontayhteisössä kun on kirjoittamaton laki, ettei neulontaharrastuksella saa tienata. On jopa yrityksille aivan yleistä teettää mallineuleita ilmaiseksi, puhtaasta neulomisen ilosta. Se, että Myssymummot tienaavat rahaa neulomisellaan rikkoo tätä tabua rajusti ja syystä.

Avoimeen yrityskulttuuriin kuuluu myös hankalista asioista puhuminen ja koin velvollisuudeksi ottaa kantaa tähän riistokeskusteluun ja huoleen verhottuun meille neulovien naisten systemaattiseen vähättelyyn. Myssymummot ovat lukeneet ja kommentoineet tämän tekstin etukäteen, ja seisovat sen takana. Mummot kun ovat supernaisia, jotka ovat rohkeasti lähteneet mukaan uuteen. Myssymummous on vapaaehtoista ja monelle sen tuoma rooli ja sisältö elämään ovat voimaannuttavia. Moni heistä on kokenut tulleensa nähdyksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi ensimmäistä kertaa vuosiin. Mummojen maailmanvalloitus jatkuu ja se on vaan kestettävä.

P.S. Tämän viikon lauantaina alkaa jälleen vastuullisemman ja läpinäkyvämmän muodin puolesta kantaaottava Fashion Revolution- viikko, joka nostaa esiin tekijät. Myssyfarmi on jälleen kerran mukana, mutta meillä tekijät ovat muutenkin esillä vuoden jokaisena päivänä.